Tässä on vaihteeksi tullut ryypättyä.
Toissaviikonlopun olin Päästadissa. Se alkoi valloittavalla illallisella, thaihenkistä ruokaa, helmilikööriä kahviliköörillä ja valkoviiniä. Sekä muutama siideri. Päädyin vahvaan humalaan. Lähdin ystäväni kanssa tapaamaan toisia ystäviä baarivoittoiseen kaupunginosaan, jossa istahdimme tuttuun räkälään. Ilta kuitenkin tuntui loppuvan kesken, joten jatkoimme matkaamme kaupunginosan ainoaan neljän baariin. Ilta tuntui senkin jälkeen loppuvan kesken, joten lähdimme jatkoille. Jatkot ovat aina hieno idea. Päätimme koijata aprillipäivän kunniaksi ystäväni poikaystävää. Koijaus onnistui.
Seuraavan päivän krapula oli päätähuimaava.
Koska torstainen päästadi on niin mukava, palasin tutuille mestoille tälläkin viikolla. Moderni elämä soitti keikkaa jossain paikassa, jossa oli myös Äijien Äijä, eli Jone Nikula. 2010-luvun Dingo olikin oiva livebändi ja soitti keikan pimeässä huoneessa, ilmeisesti siksi, että basistia ärsytti valo. Sitten menin tuttuun baarikaupunginosan baariin tapaamaan tuttuja. Ilta oli hilpeä. Join viisi olutta ja yhden salmarin pubissa. Tämän jälkeen lähdimme samaan neljän baariin kuin edellisenä torstaina. Otin tanssiaskelia ja join vähän lisää. Muistaakseni en käyttäytynyt häpeällisesti. En nolannut itseäni ja lähimmäisiäni. Mahdollisuus siihen toki olisi ollut.
Eilen ryyppäsin Lahdessa.Ihmiset olivat rumia ja niillä oli rumat vaatteet. Oli pilottia, suomi leijonaa ja mintunvihreitä rintsikanolkamia tuubitopin kanssa. Mikäs siinä. Join kännit, välttelin absinttia ja käyttäydyin dramaattisesti.
Krapula on tutisuttava, jännittävä ja tuntuu kuin olisi pala kurkussa. Tekisi mieli huutaa tai aloittaa alusta. Sen sijaan kuuntelen Justin Timberlakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti