Lähdin ystävieni seurassa erääseen yökerhoon kuuntelemaan suomiräppiä. Jostai kumman syystä kalja ei oikein maistunut ja en tiennyt mitä tehdä joten maistelin vähän niin sanottua jazz tupakkia (vai pitäiskö sanoa räp tupakaksi tässä yhteydessä?) ja totesinkin että AWESOME, olen sekaisin.
Kun räpit oli räpätty, lähdin ystäväni seurassa eräähän lähibaariini jossa oli kaksi muuta ystävääni. Toinen ystävistä sattuu olemaan tatuoija ja jollain ihmeellisellä sekoilulla lähdin baariin ikisairaana ja ikityöttömänä mutta tulin baarista ulos työpaikan kanssa. MINUSTA TEHDÄÄN TATUOIJA! LoLs
Selvennykseksi vielä teille jos te nyt sattuisitte luulemaan että I'm in it for the hous and the money, tämä ei pidä paikkaansa. Minua ei kiinnosta vittuakaan, mutta lupauksista pidetään kiinni, olkoot sitten selvinpäin tai pää jäässä-kunnossa sovittu. Joten rakkaat ystäväni siellä näyttöjen takana, ruvetkaapas miettii mihin saatte uutta NIIN SANOTTUA LEIMAA! Menin kauhuissani kotiini nukkumaan (jo ennen kello 04.00!) näkemään painajaisia siitä että työnnän jotain hiton neulaa jonkun ihoon.
Torstai päivä saapuikin pian sieltä ja torstai olikin päivä jota olen odottanut jo jonkinaikaa. Nimittäin MINÄ, allekirjoittanut lähti TURKUUN retkelle. Saavuin Onnibussillani Turkuseen (suosittelen bussia, halpa ja hyvä) ja niin seikkailu alkoi! Ystävystyin samantien parin sekakäyttäjän kanssa jotka ystävällisesti ohjasivat minut keskustan suuntaan, kun olin vahingossa menossa aivan väärään suuntaan.
Painelin siitä sitten reppujeni ja nistieni kanssa keskustan suuntaan ja mietin että apua, jääkö nistit nyt taakakseni? Mutta EI, he olivatkin kohteliaita nistejä ja he saattoivat minut päämäärääni ja jatkoivat itse matkaa. TURKULAISET NARKKARIT, JOS LUETTE TÄTÄ NYT, KIITOS! Olitte erittäin avuliaita.
Kuulkaa rakkaat, nyt tulikin yllättävä käänne matkaan! MINÄ SAMMUN NÄÄS.
Minun on nyt pakko ottaa hieman lepoa jotta jaksan palata tarinan kirjoittamiseen, jos vaan teitä kiinnostaa lukea jatkoa! Ilmoitan että tämä tarina kestää kaksi ja puoli viikkoa ja siinä seikkailaan monen eri kansallisuuden kanssa monessa eri paikassa ja eri tilanteessa. JA hei, voi olla että se oli vain 1½ viikkoa, ajan määrite on kadonnut minulta kokonaan!
Mutta, joka tapauksessa, minä alan nyt lepuuttaa silmiäni ja lupaan teille lukijani että palaan asiaan huomenna.
Huomenna vietän krapulpäivää maatessa katsoen telkkaria ja käskyttämällä kämppistäni, joten minulla on paljon aikaa ja energiaa jatkaa tarinaani. Joten tässä tapauksessa PALATAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti