sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Laatta festarieläimen darra

Heräsin yöllä vessan kylmältä lattialta. Kampesin sänkyyn. Herään seuraavan kerran järkyttävään jyskeeseen ja menen olohuoneeseen istumaan sohvalle ja ihmettelemään ja syömään ranskalaisia karvamatolta. En edes ihmetellyt miksi ne olivat siinä, itse en ollut edes mäkkärissä käynyt. Menin takaisin sänkyyn. Herään päivällä uudestaan vielä pahempaan oloon. Alkoi tulvimaan muistikuvia paikallisesta ruokaravintolasta jossa olen tilannut illan ensimmäisen juomani, margaritan. Pomo maksaa, ajattelin. Seuraavan kerran muistan tilanneeni iltani viimeisen juoman, Todella Vahvan Karhun. Loppu oli niin sanotusti historiaa, omin jaloin en ole enää kotiin pystynyt kävelemään. Viimeinen vähänkin vahva muistikuva on kotirappuni ulko-ovella, josta työnnän pelkästään päätä ulos ja annan laattafestareille jatkoa. Pääsen jälleen kerran kaksi askelta lähemmän kotia kunnes onkin aika taas kurkistaa ulko-ovesta ja huutaa viinat ulos. Kiitos virkistyspäivä!!!!!

KAIKEN PAHAN ALKU, kiivi margis. Ihan vitun hyvää kyllä oli, 5/5!!!

Heräsin päivällä suoraan syömään tätä paikalliseen buffetti tyyliseen ravintolaan, en voi antaa edes pisteitä.

p.s. Tällainen olo oli



tiistai 25. syyskuuta 2012

Internet darra

Hetkinen

Soini darra taas

Heräsin pari päivää sitten kaksi kertaa taas paikasta jonka kuulin jonkun nimenneen Soiniksi. Olen ollut siellä kaksi kokonaista vuorokautta täysin tiedottomassa tilassa. Ensimmäisen kerran herättyäni luulin ihan oikeasti kuolevani, kirpeä omena poltteli kurkkuani kun oksensin sitä yhä uudelleen ja uudelleen siniseen pönttöön. En ole edes juonut siellä suurta alkoholin määrää, mutta olen onnistunut saavuttamaan silti tilan, että en ole ollut ollenkaan varma miksi olen ollut siellä tai miten olen päässyt sinne. En tiedä enää onko tässä blogissa enää mitään pointtia sillä olen lähiaikoina ollut vain ja ainoastaan tuossa tilassa, eikä minulla ole mitään mistä voisin puhua.

Jatkan silti juomablogin päivitystä:
Saku Originaaaaal, 5/5. Liian vahvaa olutta mulle.

Paluumatkalla ei ollut niin päällikkö olo enää.